Chapter II - Clarion Coil - part two
Kylmä, puristava pimeys väistyi, kun astuin esiin kiviseinämästä. Muutkin seurueestamme olivat päässet ulottuvuusrepeämän läpi, ja kummastelivat kallion kurua johon olimme päätyneet. Railo laski kiviseinämältä laaksoon, jonka vehreyden oli peittänyt alleen takatalvi. Harmaanvalkoinen taivas roikkui matalalla, kuten myös raskaan lumen peittämät oksat. Emme tienneet missä purppuravelho Trullus Netsk tarkalleen majaili, joten lähdimme seuraamaan löytämäämme polkua. Polku johti risumajaan, joka tuprutteli ympäröivään metsikköön raskasta, kitkerän tummaa savua. Oli kuitenkin virhe koputtaa risumökin oksaiseen oveen, sillä joukko jo aiemmin kohtaamiamme musmyr-miehiä ampaisi kimppuumme. Väsyneinä edellisestä haasteesta, ne osoittautuivat haasteeksi, jota ei laisinkaan helpottanut niiden toveri ja sielunkumppani, Wilmor Musmyrmieli. Tuo pimeämielinen puolituinen ampaisi sivustaamme näkymättömyyden turvin, ja vieritti niskaamme keljuja loitsuja, jotka rikkoivat nuoren Aelithin miltei peruuttamattomasti.
Musmyrmiehet kuitenkin kaatuivat, ja musta-Wilmor yritti pakoon, vailla menestystä. Mies oli kuitenkin raukka, emmekä surmanneet häntä, sillä hänen rangaistuksenaan toimi hänen ainokaisten ystäviensä kuolemat. Vaikerrusten lomassa hän kertoi velhon tornista, laaksosta itään, joten jatkoimme matkaa.
Musmyrmiehet kuitenkin kaatuivat, ja musta-Wilmor yritti pakoon, vailla menestystä. Mies oli kuitenkin raukka, emmekä surmanneet häntä, sillä hänen rangaistuksenaan toimi hänen ainokaisten ystäviensä kuolemat. Vaikerrusten lomassa hän kertoi velhon tornista, laaksosta itään, joten jatkoimme matkaa.
Lumisade sankkeni Musmyrmielen metsän jäädessä taakse. Niityille oli raivattu peltoja, mutta viljelyskäytössä ne eivät ole olleet vuosiin. Rinteillä rehotti viiniköynnöksiä, joiden sato oli takatalven takia pilalla. Pian tieksi kasvanut polkumme kaarsi kukkulan ylle, josta näimme kylän. Aika oli kylästä jo jättänyt, talot olivat hylättyjä seiniä ja raunioita, mutta niiden keskeltä, vasten taivasta, kurotti suunnaton torni. Leveä kuin linnake juureltaan, se kiertyi satojen jalkojen korkeuteen kuparin ja messingin sävyin. Huipultaan se oli umpijäässä, synnyttäen sankkaa lumisadetta ympäristöönsä. Siitä hohtavaa valoa olimme seuranneet jo jonkin matkaa metsästä käsin.
Kuljimme hylätyn kylän läpi kohti tornia. Kylän talot olivat rakennettu kivestä mitä kummallisemmalla tekniikalla, vailla saumoja, saati työstöjälkeä. Toden näköisesti ne oli muovattu loitsuin. Mutta nyt niistä ei ollut kuin rauniot ja harmaat puuparrut. Mutta havaitsimme eloa, tuntemattomat olennot, joita emme nähneet kuin sivusilmällä, seurasivat meitä hiljaa koko matkan ajan. Suuren tornin ovi oli koristelematon, hentoa geometriikkaa jäljittelevää urakoristelua lukuun ottamatta. Se johti suureen saliin, joka oli kalustettu vain muutamalla pronssisella tulialustalla sekä keskellä huonetta olevalla kohotetulla kuutiopedestaalilla. Huoneen sivuilta lähti kohoavat käytävät ylemmäs torniin, mutta ne olivat kumpainenkin jäätyneet umpeen. Keskiössä olevan kivikuution sivusta löysimme laukun ja kirjoja, joiden sisältö ja aiheet viittasivat vahvasti purppuravelhojen viihdelukemistoon, ja täten etsimäämme velho Trullus Netskiin.
Kuljimme hylätyn kylän läpi kohti tornia. Kylän talot olivat rakennettu kivestä mitä kummallisemmalla tekniikalla, vailla saumoja, saati työstöjälkeä. Toden näköisesti ne oli muovattu loitsuin. Mutta nyt niistä ei ollut kuin rauniot ja harmaat puuparrut. Mutta havaitsimme eloa, tuntemattomat olennot, joita emme nähneet kuin sivusilmällä, seurasivat meitä hiljaa koko matkan ajan. Suuren tornin ovi oli koristelematon, hentoa geometriikkaa jäljittelevää urakoristelua lukuun ottamatta. Se johti suureen saliin, joka oli kalustettu vain muutamalla pronssisella tulialustalla sekä keskellä huonetta olevalla kohotetulla kuutiopedestaalilla. Huoneen sivuilta lähti kohoavat käytävät ylemmäs torniin, mutta ne olivat kumpainenkin jäätyneet umpeen. Keskiössä olevan kivikuution sivusta löysimme laukun ja kirjoja, joiden sisältö ja aiheet viittasivat vahvasti purppuravelhojen viihdelukemistoon, ja täten etsimäämme velho Trullus Netskiin.
Mutta samassa ilma värähti kirkkaana, ja karmaiseva narahtavan tuskainen ääni riipi korviemme!